Nyt minä sen bloggaamisen sitten aloitan. Tätä on mietitty ja harkittu kauan. Sitten kun mulla on aikaa... Ja sitä aikaa ei tule olemaan koskaan sen enempää kuin nytkään, niin alkakoon sitten nyt. =)
Olen ajatellut tätä blogia paljon. Kirjoittelua omaksi iloksi, suunnitelmien ja ideoiden tallentamista ja ehkä jonkun valmiiksi saadun asian esiintuomista.
Mulla on paljon ideoita mitä haluaisin toteuttaa. Liittyvät pääasiassa kodin remontoimiseen, sisustamiseen ja pihan laittoon. Ja näissä kaikissa on paljon tehtävää ja laitettavaa.
Sitten kun minulla on aikaa... Sanon sen varmaan vähintään kerran päivässä. Vetoan ajan puutteeseen turhankin usein. On totta, että 3-vuorotyöni, perhe ja opiskelut vievät suurimman osan ajastani, mutta jos jostain onnistuisin nipistämään itselleni sen verran aikaa, että saisin edes kerran viikossa jotain omaa tehtyä. Tämä on nyt uusi tavoitteeni.
Tätä blogia miettiessäni, olen ajatellut, että tämä voisi olla myös äidin ja teinin yhteinen asia. Teini tykkää kovasti valokuvaamisesta ja hänellä on oma digijärkkäri, joten hän voisi ottaa kuvia blogiini. Mutta katsotaan nyt.
Meillä on siis v.54 rakennettu rintamamiestalo, johon olen jo kerran pienen pintaremontin hätäisesti tehnyt, kun muutin entisen mieheni kanssa taloon asumaan. Sen jälkeen olen tehnyt pienen keittiö remontin, joka ei enää miellytä ja kaikki muukin on jo sellaista mikä ei enää silmää miellytä. Ainut mihin olen kuuden vuoden jälkeenkin tyytyväinen, on olohuoneen tapetti. :D
Ja saihan talo kuusi vuotta sitten uuden peltikaton.
Nyt projektina onkin sitten laittaa koko talo uuteen uskoon. Sähköjohtoja myöten.
Kolme viikkoa sitten meillä alkoikin sähköremppa, jonka tekee appiukkoni, joka on ammatiltaan sähkömies. Kaikki sähköt menevät uusiksi. Vanha sulaketaulu sai häädön ja tilalle tuli kaksi uutta taulua, joissa automaattisulakkeet. Kolmen viikon ajan, lähes päivittäin, on appiukko ollut luonamme laittamassa sähköistyksiä uuteen uskoon. Saamme olla kiitollisia, kun hän suostui näin suureen urakkaan. Kun sähkötyöt ovat valmiita, voin turvallisemmin mielin nukkua yöni, kun ei tarvitse miettiä että milloin joku vanha sähköjohto tai -taulu sanoo itsensä irti ja polttaa koko talon.
Ja sitten tuo omistamamme maapläntti, johon kuuluu periaatteessa kaksi tilaa. Toisella tilalla on talo, ja tontilla on vanha nurmikko, joka on kylläkin tällä hetkellä viidakko. Sireenipensaat rajaa tontin tielle päin ja naapurin ja meidän välisen aidan viereen olen kuusi vuotta sitten laittanut keijuangervoja, jotka ovat edelleen ihme kyllä hengissä, vaikka ovat siellä rikkaruohon keskellä kasvaneet. Ja sitten on kaksi hyvin vanhaa omenapuuta. Muuta pihalle ei ole laitettu. Ja tälle pihalle mulla on kaikenlaisia suunnitelmia. Niistä juttua myöhemmin.
Toinen tontti on pelkkää peltoa ja pellolle päin haaveilen laajentavani piha-aluetta, kunhan nyt ensin joskus saan aloitetuksi pihan laittamisen.
Kaiken kaikkiaan näistä kahdesta tilasta tulee noin 45oo neliötä maata. Siihen määrään saa laitettua kaikenlaista kivaa :D
Ja mitäpä minusta. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti, yhden miehen vaimo. En ole pullantuoksuinen ja aina hymyileväinen ihana äiti, kuten monissa blogeissa tuntuu äidit olevan. Mielelläni tuollainen kyllä olisin. :D Mutta aina ei vaan jaksa, kun pinnaa kiristää ja väsyttää ja ja ja... Silloin siitä saa kyllä kaikki osansa.
Lapset ovat 2-, 4- ja 14-vuotiaat. Tyttö, poika, tyttö. Tunnetaan myös nimillä "minä itte", "en halua" ja "ihan sama". :D
